Saamelaisneuvosto

Saamelaisneuvosto
Sámiráđđi Sämirääđi Sámeráde Saemienraerie Sääʹmsuåvtõs Са̄мь Соббар Sameråd Samerådet Союз Саамов
Saamelais­neuvoston logo suunniteltiin 1950-luvulla. Kolme suurta rengasta symboloivat kolmen valtion saamelaisia, jotka yhtyvät pienemmässä renkaassa.[1]
Perustettu	1956
Tyyppi	saamelaisjärjestöjen yhteistyöjärjestö, hallituksista riippumaton kansalaisjärjestö (NGO)
Toimiala	kulttuuripolitiikka ja politiikka
Päämaja	Kaarasjoki, Norja (sihteeristö)
Toiminta-alue	Suomi, Ruotsi, Norja ja Venäjä
Jäsenet	9 jäsenjärjestöä (2021), joista yhteensä 15 edustajaa
puheenjohtaja	Christina Henriksen (2020–)
Päätöksentekoelin	1. saamelaiskonferenssi (4 vuoden välein), 2. saamelaisneuvosto (vähintään vuosittain), 3. työvaliokunta (eli puheenjohtajisto, tarvittaessa)
Aiheesta muualla
saamicouncil.net
Infobox OKNimi-testi OK

Saamelaisneuvosto (pohjoissaameksi Sámiráđđi, inarinsaameksi Sämirääđi, koltansaameksi Sääʹmsuåvtõs, kiltinänsaameksi Са̄мь Соббар, luulajansaameksi Sámeráde, eteläsaameksi Saemienraerie; uusnorjaksi Sameråd, ruots. Samerådet, ven. Союз Саамов, Sojuz Saamov) on kansainvälinen kattojärjestö, joka edistää ja valvoo saamelaisten oikeuksia. Saamelaisneuvoston sihteeristö sijaitsee Kaarasjoella.^[2]

Saamelaisneuvosto perustettiin vuonna 1956 nimellä Pohjoismainen Saamelaisneuvosto. Neuvoston perustaminen sai alkunsa käsitöistä: tammikuussa 1952 Tukholmassa pidetty pohjoismainen käsityökonferenssi, johon osallistui useita saamelaisperäisiä henkilöitä, synnytti ajatuksen laajemmasta pohjoismaisesta yhteistyöstä saamelaisten kesken. Ensimmäinen valmistava kokous pidettiin Oslossa ja toinen joulukuussa, jolloin laadittiin ensimmäisen saamelaiskonferenssin ohjelma.^[1][3]

Kun Saamelaiskonferenssi, neuvoston korkein päättävä elin, hyväksyi vuonna 1992 Kuolan niemimaan saamelaisjärjestön jäsenekseen, nimestä jätettiin sana "pohjoismainen" pois. Saamelaisneuvoston tarkoituksena on edistää saamelaiskansan etuja, lujittaa saamelaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja saada tunnustua saamelaisille kansana sekä säilyttää saamelaisten taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet neljän maan lainsäädännössä (Norja, Ruotsi, Suomi ja Venäjä). Näitä tavoitteita pyritään toteuttamaan näiden maiden ja saamelaisia edustavien elinten, eri maiden omien saamelaiskäräjien, välisillä sopimuksilla.^[1]

1. konferenssi, 1953 Jokimukassa (Ruotsi)
2. konferenssi, 1956 Kaarasjoella (Norja)
3. konferenssi, 1959 Inarissa (Suomi)
4. konferenssi, 1962 Kiirunassa (Ruotsi)
5. konferenssi, 1965 Tenassa (Norja)
6. konferenssi, 1968 Hetassa (Suomi)
7. konferenssi, 1971 Jällivaarassa (Ruotsi)
8. konferenssi, 1974 Snåsassa (Norja)
9. konferenssi, 1976 Inarissa (Suomi)
10. konferenssi, 1978 Arjeplogissa (Ruotsi)
11. konferenssi, 1980 Tromssassa (Norja)
12. konferenssi, 1983 Utsjoella (Suomi)
13. konferenssi, 1986 Åressa (Ruotsi)
14. konferenssi, 1989 Lemmijoella (Norja)
15. konferenssi, 1992 Helsingissä (Suomi)
16. konferenssi, 1996 Murmanskissa (Venäjä)
17. konferenssi, 2000 Kiirunassa (Ruotsi)
18. konferenssi, 2004 Honningsvågissa (Norja)
19. konferenssi, 2008 Rovaniemellä (Suomi)
20. konferenssi, 2013 Murmansk (Venäjä)
21. konferenssi, 2017 Trondheim (Norja)^[4]
22. konferenssi, 2021 Jällivaara (Ruotsi)^[5]

• (tiedot vuosilta 1956-1979 puuttuvat)
• Matti Morottaja (1980)
• Marianne Nilsson (1981)
• Leif Halonen (1982, 1989, 1991)
• Helvi Nuorgam-Poutasuo (1983-84, 1995)
• Odd Erling Smuk (1985)
• Lars-Anders Baer (1986–87, 1990, 1993, 1999–2000)
• Irja Seurujärvi-Kari (1988, 1992)
• Olav Mattis Eira (1994, 1997–98)
• Nina Afanasjeva (1996)
• Anne Nuorgam (2001–02)
• Geir Tommy Pedersen (2003–04)
• Aleksander Kobelev (2005–06)
• Pauliina Feodoroff (2007–08)^[3][6][7]
• Mattias Åhren (2009–2011)
• Olav Mathis Eira (2011–2013) ^[8]
• Áile Javo (2013–2017)^{[9][10][11][12][13]}
• Åsa Larsson Blind (2017–2020)^[14]
• Christina Henriksen (2020–)^[14]

Jäsenyyden ehtona on Kiirunan ja Honningsvågin julistusten hyväksyminen. Jokaista järjestöä edustaa neuvostossa vähintään yksi henkilö. Yhdeksästä jäsenjärjestöstä kolme on Norjasta, kolme Ruotsista, kaksi Venäjältä ja yksi Suomesta.^[15]

• Kuolan niemimaan saamelaisjärjestö (GSS, Guoládat(njárgga) sámiid searvi)
• Murmanskin alueen saamelaisjärjestö (OOSMO, Murmánskka guovllu Sámesearvi)
• Norjan poronhoitajasaamelaisten valtakunnallinen järjestö (NBR/NRL, Norgga boazosápmelaččaid riikkasearvi)
• Norjan saamelaisten valtakunnallinen yhdistys (NSR, Norgga sámiid riikkasearvi)
• Saamen kansan liitto (SÁL/SFF, Sámiid álbmotlihttu)
• Ruotsalainen poronomistajien liitto (RÄF/BEO, Renägarförbundet/ Boazoeaiggádiid Oktavuohta)
• Ruotsin saamelaisten valtakunnallinen järjestö (SSR, Sámiid riikkasearvi)
• Ruotsin valtakunnallinen saamelaisjärjestö (RSÄ, Riikkasearvi Sámi Ätnam)
• Suomen saamelaisten keskusjärjestö (SSG, Suoma sámiid guovddášsearvi)

Saamelaisneuvosto on edustettuna YK:n Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvostossa alkuperäiskansoja ja ihmisoikeuskysymyksiä käsittelevissä komiteoissa ja työryhmissä. Saamelaisneuvosto on myös Arktisen neuvoston ja sen työryhmien pysyvä jäsen. Lisäksi se on pysyvä edustaja Alkuperäiskansojen oikeuskeskuksen hallituksessa, Nils-Aslak Valkeapään muistorahasto Lássagámmissa ja pohjoismaisessa kirjallisuus- ja kirjastokomitea Nordbokissa. Tarkkailijajäsenen status Saamelaisneuvostolla on Saamelaisten parlamentaarisessa neuvostossa, Pohjoismaisessa saamelaisinstituutissa ja Barentsin euroarktisen neuvoston alkuperäiskansojen alueellisessa työryhmässä.^[20]

Saamelaisneuvosto myöntää kahta palkintoa:^[21]

• Saamelaisneuvoston kirjallisuuspalkinto
• Saamelaisneuvoston kunniapalkinto

• Saamelaisneuvoston suomenkieliset kotisivut
• Saamelaisneuvoston historiikki 1953–2004

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: smn:Sämirääđi

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset VIAF Kansalliset Israel Yhdysvallat